Joskus on hyvä ottaa vähän etäisyyttä, vaikka sellainen rapiat 900 km! Ja tällä(kin) kertaa ilmansuuntana pohjoinen! Miten avaralta ajatukset tuntuukaan täällä ison veden äärellä! Leppeä etelätuuli, taivas on kauniin sininen ja pieniä pilvihattaroita lipuu taivaalla. Tässä on helppo miettiä elämän tarkoitusta, jos niin suuria haluaa pohtia. Minä sen sijaan mietin, miten onnellinen olen juuri nyt! Ainoa asia, mikä ärsyttää on nämä luontoo olennaisesti (kuulemma) kuuluvat paarmat ja mäkäräset! Noh, niitäkin huomattavasti vähemmän tänä kesänä kuin edellisenä…
Ruokakalaa nousee järvestä juuri sopivasti – jokaisen päivän toinen ateria on kalaa, pääasiassa siikaa, savustettuna, halstrattuna, suolattuna…
Noin 40 vuotta sitten olin täällä ensimmäistä kertaa. En omasta tahdostani, vaan vanhempieni. Maailma oli monella tapaa erilainen. Asuimme saaressa kaksi viikkoa, teltassa. Ei lämmintä vettä, ei sähköjä, luonnollisestikaan ei wc:tä, pelkkä riuku etäämmällä, nettiyhteydestä puhumattakaan – ei silloin ollut edes kännyköitä! Täydellinen eristäytyminen ulkomaailmasta kahdeksi viikoksi – kuulostaa nyt luksukselle, muttei sitä todellakaan ollut silloin! Kun aamu- ja iltapesu piti suorittaa +4 asteisessa järvivedessä, ei teinityttöä naurattanut!
No, tänään on toisin ja tähän väliin mahtuu monenlaista kokemusta, elämää!
Olen siis onnekas ja kiitollinen, että minulle on suotu mahdollisuus nauttia tästä ainutlaatuisuudesta!
